Kahden ensimmäisen Lancen kimpussa hääräämistä

Tämä viikko (lue: pari iltaa) on ollut vallan tehokas. Aloitin luonnollisesti roiskimalla DCMS- ja Lyran Alliance -Lancet pohjaharmaalla. Ainakin tuo Model Air -sarjan gray primer haisee vähemmän kuin sprayprimeri, eli ei oikeastaan ollenkaan. Pisteet siitä.

Kävin innolla DCMS-tölkkien kimppuun. Luonnollisesti tässä vaiheessa oli hyvä käydä maalipurkkirivistöllä kurkkimassa, mitä värejä siellä onkaan... Kolmea punaisen sävyä löytyi, kahdellakin päätin pärjääväni. Sudin pohjimmaiseksi kaikkiin neljään 'Mechiin Game Color -sarjan Gory Rediä. Minusta nuo näyttivät jo tässä vaiheessa ihan hitosti alkuperäisolomuotoaan paremmilta.

Punaisen maalin kuivuessa DCMS-tölkkien pintaan otin Lyran Alliancen vehkeet työn alle. Kaverin Ghost Bearejakin maalatakseni olin ostanut jotain Citadelin purkkiinkuivunutta maalia ja sen korvikkeeksi kutakuinkin samaa sävyä oleva Game Color Magic Blue vaikutti juuri sopivalta Lyyrojen pintaan. Aloitin oikeaasta laidasta siten, että jätin myöhemmin maalattavalle valkoiselle osalle sopivan tilan kustakin 'Mechistä suunnilleen niin, että oikea jalka menisi 50/50 pystysuunnassa. Nelikosta viimeisen viimeisteltyäni pidin pienen paussin ja aloitin Dead Whiten maalaamisen jäljelle jääneille pinnoille + Atlas'n päähän.

Tässä vaiheessa palasin takaisin Combinen 'Mechien pariin ja litkuttelin kaikki rötväleet Badab Blackilla. Näin sain pintadetaljeja siististi esiin. Ehkä se näkyy tuosta kuvastakin, muttei välttämättä kovin hyvin, kuvat kun ovat mitä ovat.

Samalla vaivalla toistin toimenpiteen myös sinivalkoisille. Hetken epäröityäni litkuttelin myös valkoiset pinnat, vaikka alunperin meinasin jättää sen tekemättä. Ehkä näin on parempi, muuten pinnanmuodot olisivat todennäköisesti jääneet turhan olemattomiksi.

Tässä vaiheessa taisin pistää pillit pussiin siltä illalta. Seuraavan illan ensiaskel oli korostaa niveliä ja erinäisiä kohtia metallivärillä (Oily Steel), en ollut halunnut tehdä tätä ennen edellistä litkutteluvaihetta.
Mustan(kin) litkuttelun ongelmana on se, että se - yllätys yllätys - tummentaa kaikki pinnat, jollei litkua vedä vain uriin ja uppoamiin. Nappasin Game Color -sarjan Bloody Red -purkin ja drybrushasin (kuivasivelin?) kohopinnat. Näin sain aikaan mukavasti kirkkaammat paneelit ja ei-niin tasaisen maalipinnan. En ole koheltanut kauheasti punaisten pintojen kanssa (ikivanha Blood Angels Dreadnought on kai ainoa) vaan olen käyttänyt punaista efektivärinä.
Alla kasa kuvatuksia ensin metallimaalilla ja sitten punastettuna, ensin

Catapult:

CPLT-C1 (65 tons)

Jenner:

JR7-D (35 tons)

Assassin:

ASN-21 (40 tons)

Dragon:

DRG-1N (60 tons)

Lyyroille metallimaaliosuus oli toki identtinen, mutta koska tuo sininen on ainoa sininen, joka minulla on ja valkoistakin on vain tuota sävyä, drybrushasin alueet vastaavilla väreillä. Vallankin valkoiset alueet näyttävät nyt (ainakin minusta) paremmilta mutteivät vieläkään lumenvalkoisilta.

Banshee:

BNC-3E (95 tons)

Awesome:

AWS-8Q (80 tons)

Zeus:

ZEU-6S (80 tons)

Atlas:

AS7-D (100 tons)

Kaiken tämän jälkeen kävin metallipinnat läpi ja pyyhkäisin ne Devlan Mud -litkulla. Ei tästä toimenpiteestä sen ihmeempiä, otin sentään kuvat Catapultista, Assassinista ja Dragonista, joiden kuvaaminen tässä vaiheessa oli edes jotenkin tolkullista.

Seuraavalla kierroksella työn alla on ohjaamoiden ikkunoiden maalaus. DCMS:n punaisille jonkunlaiset vihreät ja sinivalkoisille taas oranssihtavat jos saan sopivan värin miksailtua kasaan. En usko, että tohdin koettaa minkäänsorttista jewelingiä tässä välissä...

Tuunailua

Pahoittelen, mutta unohdin ottaa kunnon work-in-progress -kuvatukset modauksistani kun innostuin niin kovin. Selitän siis ilman kaikkia haluamiani kuvia.

Otin Cyclopsin käsittelyyni ykkösenä kun ajattelin, että se lienee helpoin aloituskohde. Ja olihan se uusi vekotin itselleni kun olen tähän mennessä rakentanut vain Klaanien OmniMechejä ja nämä Sisämaailmojen vapaasyntyisten tinapurkit ovat jääneet lähinnä kirjojen, pelien ja pahvisten stand-in -merkkien varaan. Siispä:

Ensimmäisenä lähdin paikallistamaan miniatyyristä siihen valettua AC/20:tä. Seuraavaksi katsoin wikistä ja kasasta kuvia, missä sen tuubin pitäisi sijaita. Silppusin jonkun epämääräisen pökäleen irti rungosta ja mietiskelin, miten ison tuubin löisin tilalle. Päätin luottaa perinteiseen topsipuikkoon: pätkäisin lyhyen osan irralleen ja vetäisin sen peräpääksi julistettuun osaan ~45º kulman ja totesin paikalleen istuvaksi.
Siihen vain liimat perään ja niiden kuivuessa siirryin seuraavaan tölkkiin.

Kun kerran olin ryhtynyt vaihtamaan isoimpien AutoCannonien putkia, kävin seuraavaksi Atlaksen kimppuun. Lonkkien yläpuolelta viipaloin kaikkea ylimääräistä mäkeen. Valulaatua kuvannee, etten millään erottanut, kumpi kikkare oli laseri ja kumpi tuo AC/20... Muistikuvani kolmen vuoden takaisesta Kiusanhenget-dioraamastani viittasivat siihen, että AC tulee oikeaan torsoon mutta referenssikuvissa se oli pääasiassa vasemmassa torsossa, päädyin tekemään näin. Koska olin jostain syystä saanut päähäni, että tämän tykinputken tulee olla Iso, nappasin hyvän pätkän Model Exposta hommaamaani kupariputkea. Viisimillistäköhän se oli... Siinä putkenpaikkaa miettiessäni ja sovitellessani totesin, että kyllä tuo anorektikkous on ihan hölmön näköistä. Rullasin pätkästä Greenstuffia rottelolle uutta keskietutorsoa. Pienen taputtelun jälkeen raavin paneelirajoja paikoilleen ja ihmettelin lopputulosta.
Keskitysleirillä nääntyvästä ruipelosta keski-ikäiseksi kaljamahaiseksi äijäksi parissa minuutissa. Ei huono.

Rullailin vielä Greenstuffinjämistä jonkunlaista tilkettä putken ja torson väliin, sen suuremmin suunnittelematta. Skulptaus ei ole minun lajini. Pienen miettimisen jälkeen päätin, että se toisen kyljen laserputki on keksittävä jostain muusta kuin topsipuikosta ja ajattelin kokeilla ihan valuranganpätkää. Leikkasin lyhyen pätkän yhdestä rangasta ja kairasin pienen reiän suuaukoksi. Kaipa se kelpaa kun vähän maalaillaan ensin.

Tuon jälkeen häiritsi enää koko vehkeen yleisolemus, vaihto-osista huolimatta. Tölkin asento oli mielestäni jotenkin alistunut, joten otin ja leikkelin oikean käden irti ja pinnasin sen vähän uuteen asentoon, vähemmän staattiseen sellaiseen.

Näiden kahden jälkeen yksi oleellisimimsta lisäyksistä, jotka halusin tehdä, oli Catapultin LRM-lavettien suojaovet. Leikkelin sopivankokoiset läpyskät polystyreenilevystä ja muotoilin profiilia vähän niin, että ne näyttäisivät edes "sinne päin" -idealla oikean muotoisilta. Näissä mineissä käytetty muovi ja tuo muovilätty eivät oikein tykänneet asettua yhteen pelkän liiman kanssa. Tai luulinhan minä aluksi, että "hyvinhän se toimii", mutta irtihän ne napsahtivat kun vähän tökkäsi.
Julmana miehenä otin ja sytytin tuikkukynttilän ja lämmittelin lavettien yläetureunoja vähäsen. Pehmenivät sen verran, että lavettiluukut asettuivat paikalleen ihan kertapainalluksella.

Samalla kun tuo kynttilä oli kuumana, käytin sitä muutaman 'Mechin valujämien putsaamiseen. Tarkoitan siis niitä ohuita, sinne tänne töröttäviä kaistaleita ja kaikkea muuta ärsyttävää, joka ei ota lähteäkseen veistelemällä, viilaamalla tai muullakaan normaalilla konstilla.
Tuo muovi on jotain niin karmivaa käsiteltävää, ettei minun kirosanavarastoni oikein riitä sitä kuvaamaan. Enkä ole vielä päässyt maalaamaan noita...

Tässä vielä nuo enempivähempi maalausvalmiit roikaleet. Isolle osalle ei tarvinnut tehdä mitään kummempaa kuin liimata hemppunut käsi / pää takaisin ja koettaa siivota karseita valusaumoja pois. Osaan noista pitäisi asentaa antennit, ehkä jokaiseen. Niiden sijainteja varten joudun metsästämään taas lisää referenssikuvia, mutta se ja antennipiuhojen paikalleentuikkaamine on äkkiä tehty.

Minusta noita ei ole järkevää lähteä maalaamaan ihan yksitellen vaan Lance (= 4 tölkkiä) kerrallaan. Kuvaan olen asetellut omaan sarakkeeseensa eri faktioiden 'Mechejä ja kuten siitä näkyy, kaksi neljän settiä olisi maalausvalmiina. Vasemmanpuoleinen tulee johonkin DCMS:n kaavioon, pääosin punaiseen sellaiseen, koska se nyt on helpoimmin tunnistettavissa Draconis Combinen teemaksi. Tällä idealla valittavaksi tullee joku Sword of Lighteista tai Legion of Vega (yleensä punaharmaa). SoL:n logo on tarpeeksi samanlainen DC:n logon kanssa, joten jos onnistun tuhertamaan nuo Lohikäärmeet kerran, sama kikka toimii myös yksikkölogossa. Miekkaa halaava rotta olisi ehkä liian haatava tällaiselle piirtotaidottomalle tollukalle ;)

Toinen jono on taas Lyran Alliancen joukoiksi korvamerkitty, enkä tiedä, mihin niiden kanssa mentäisiin. Tharkadin väki pitää sinisestä ja siinä minun tietoni sikäläisistä yksiköistä suunnilleen onkin... Kai niistäkin tunnistettavin on joku noista Lyran Guards RCT:istä sinivalkoisine paraatiteemoineen. Samoin niille näkyy olevan yksikkötunnuksetkin, valtaosa Lyyrojen yksiköistä näkyy olevan logottomia tällä hetkellä.

Kävi miten kävi, ainakin tulee testailtua erilaisia maalikuvioita.

Kuuden Lancen Combat Droppi

Työjonon keulille oli päätynyt alkuvuodesta hankkimani BattleTech Starter Set kaikkine pelinappuloineen. Ykköstoimenpiteenä olikin siis toisen bonusOmniMechin (Hellbringer) kasaaminen. Tuossa vielä osittain "sinne päin" esilajitellut palaset:

Ja tässä kasattu Hellbringer Prime:

Kun kaikki olivat vihdoin koossa, vuorossa oli kylvetys eli tiskiallas vettä väärälleen ja Combat Dropilla koko kuuden Lancen ja kahden vahvistuksen lauma uimaan, saippuat perään. Jos tuolla vaikka saisi sen muotistairrotusaineen(?) jotenkin pois niin maalailun kanssa ei ehkä tulisi ongelmia. Metalliminiatyyrien kanssa en ole ikinä joutunut kiroamaan mutta nuo ehhehee-muoviset ovat kuulemma aika kauheita. Pistin Omnitkin sitten samalla vaivalla huljuteltaviksi.

Kaikkien kuivuttua sorttasin pari nappulaa erikseen. Valintaperusteena oli joko huonosti kiinnitetyt osat, jonka takia Jenner ja tuo kädetön (en minä kaikkia noita sisämaailmojen vapaasyntyisten tinapurkkeja tunnista mutta Commandoksi arvaisin) ovat mukana tai sitten oleellinen modaustarve. Atlas ja Cyclops ovat mukana odottamassa uusia AC20-putkia, Jägermech on mukana mm. pientä uudelleenasennointia varten ja Awesome(?) kaipaa jotain pientä fiksailua tykkeihinsä. Catapultille koetan luonnollisesti nyhertää tyhjästä LRM-lavettien avoimet suojaluukut.

Tietyssä mielessä nuo muovinappulat ovat aika ahdistavassa kunnossa, mutta en minä niitä kaikkia lähde sörkkimään. Kunhan nyt jotain pientä sinne tänne ennen maalailun alkua :) Voi olla, että tässä tulee menemään ihan hyvä tovi, tekeminen kun ei tule loppumaan ihan heti. Kaikesta muustakin riippuen voi mennä ensi vuoteenkin, mistäs näistä tietää etukäteen?

Warhammer IIC - custom-variantti

Rakentelun loppuvaiheista ei ole mitään sen ihmeempää sanottavaa kuin että fikkarin lasi toimii ihan mukavasti ja että cockpit jeweling / blending ei ole helppoa saati sitten minun hommaani. Bonusvaikeutuksena koetin harjoitella tuota taas punaisella, joka menee pinkiksi ja näyttää ihan pöljältä. Uudelleenmaalailu sekä isoon suun näköiseen alaikkunaan että "otsalla" majaileviin pikkuikkunoihin teki terää, muttei silti ole ihan sitä mitä osaavien käsittelyn jälkeen. Harjoitus tekee metsurin ja minulla on vielä melkoinen metsä edessä (Model Expo 2009 -dioraamaani sentään koetin blendailla Atlaksen silmiä vihreällä ja se toimi huimasti paremmin).

Tästä roikaleesta ei tullut ihan wysiwygiä (pään kaksi pyssyä, torson putket ovat eri kokoa jne, mutta kai se silti), toisin kuin Marauder. Aina ei voi voittaa, mutta päin voi juosta ja antaa alfaiskujen seurata toistaan! Se on aina sekä Oikein että Kaunista.

Alle nakkaan taas kasaanlyödyt speksit, jotka ehkä kertovatkin jollekulle jotain:

Mass	80 tons
Tech/Era	Clan / 3055
Config	Biped 'Mech (Level 2)
Movement	4 / 6 / 0
Internal structure	Endo Steel (122pts)
Engine	320 Fusion
Heat Sinks	20 Double
Armor	Ferro-Fibrous (230pts)
Weapons & Equipment
Type Loc Heat Ammo LB 5-X AC RA 1 20 (RA) LB 5-X AC LA 1 20 (LA) SRM 6 RT 4 15 (RT) ER Medium Laser RT 5 - ER Medium Laser RT 5 - ER Medium Laser RT 5 - ER Medium Laser LT 5 - ER Medium Laser LT 5 - ER Medium Laser LT 5 - CASE Combat Heat 36 (40)

Tämä vehjas on sentään aika hyvin täytetty, tonnit täyttyivät ja kritikaalejakin jäi yksi yli. Alkuperäinen kantoi mukanaan paria ERPPC:tä ja muuta kivaa, mutta kun olin alunperinkin sitä mieltä, että nuo kädet kantavat mukanaan ehdottomasti jonkunsorttisia AutoCannoneita... Jostain kumman syystä vitosluokkaa isommat eivät sopineet joko mukaan tai eivät olisi jättäneet tilaa enää millekään muulle. Päätin sitten ihan huvin ja urheilun vuoksi lyödä Marauderista poiketen en Ultria vaan LBX haulikkovariantit. Kyllä noilla vitosillakin kritikaaleja metsästää, vaikkei ihan niin raivostuttavan mukavasti kuin kaksikymppisillä...
Nuo kuusi ER MLas-putkea ovat kai ihan häiriintynyt veto, muttei noilla vielä vedetä vertoja Nova Primelle, jolla on tuplamäärä moisia eikä mitään muuta... Sairas laite sekin.
Ainoa paikalleen jäänyt ase on SRM-6, eikä edes Streakiksi boostattuna (ei olisi mahtunut kyytiin).

Tuossa vasemmassa torsossa, pyssyjen yläpuolella on tölkin numero, 825. Heti Marauderin (824) vieressä siis. Olen vetänyt purkkien numerot tähän mennessä ihan hatusta, mutta ehkä vastaisuudessa niihin voisi koettaa soveltaa jotain saksalaistyyppistä (Trinäärin numero 1-9, Starin numero 1-3, Sakaranumero 1-5), jotka riittänevät kun Klaani, Galaksi ja Klusteri ovat muuten tiedossa. Klusteria ei valitettavasti indikoida logolla tai millään ainakaan tässä tapauksessa, mutta toisaalta, numerosarjan pidentäminen olisi sekin vähän tyhmä tapaus).
Yllämainittun kaltaista merkintätapaa (Star (1-3), Point (1-5), Kone (1-2)) olen käyttänyt 9th Talon Clusterin lentelyvempaimien numeroinnissa, 'Mecheissä en niinkään, vaan ne ovat tosiaan hatusta ja fiilispohjalla arvottuja.

Vuosi takana ja mechi edistyy hitaasti

Kas kummaa, tajusin juuri, että aloitin tämän pöhkön puuhastelun jo viime elokuussa! Hämmentävästi olen (mielestäni) järkyttävän pitkän ajanjakson lisäksi puskettua myös enemmän kuin ne vajaat kymmenen postausta, joiden täyttymistä suvaitsin epäillä. En ihan ilman syytä vaikka näkyy tämä kitinä luonnistuvan tällä ~kerta viikossa -tahdillakin. Hämmentävää.

Vaan se siitä, ketä tuo muka kiinnostaa? Asiaan!

---

Viime päivien agendassa on ollut ennemminkin Borderlandsin peluu (toinen kierros Mordecailla) ja sen sellainen, ei niinkään askartelu. Syytän siitä sadesäätä(kin). Muutamia pikkudetaljeja olen sentään saanut sörkittyä. Ensimmäisenä kävin vihanpitovälineiden kimppuun: flat aluminiumia erisorttisten laserien suuaukkoihin ja käsien AutoCannonien putkiin. Päälle sitten musta litkuttelu, jotta a) eroavat torsosta ja b) ovat vähemmän silmiinpistäviä.
Samalla vaivalla nykäisin rotjakkeen lonkkapalan kiinni torsoon, kun ruiskuttelu ei enää ollut syynä pitää vihreitä osia erossa metallisista. Jalat pistän paikoilleen vasta logojen maalaamisen jälkeen, ihan vain pitääkseni asiat simppeleinä.

Tiedä nyt sitten, miten hyvä idea tämä on, mutta menköön. Leikkelin aiemmin säästämästäni läpinäkyvästä muovihässäkästä kaistaleen irti ja pyyhkäisin sen pintaa pari kertaa yksisuuntaisesti karkealla hiomapaperilla. Tällä sain hassun efektin muovin pintaan. Pienen sovittelun ja puolentusinan kapean suikaleen irtileikkaamisen jälkeen hallussani oli juuri valonheittimen "suuaukkoon" sopiva levy. Ehkä se näyttää ihan siistiltä paikallaan.

Ahdistavan nopeasti katoavan ilta-auringon valossa maalasin muutaman läiskän keltaiseksi, jotta saan huomenissa viimeisteltyä samaiset alueet caution-raidoiksi. Koska ohjuslavettien luukut saivat reunoilleen caution-alueen, jätin muut merkinnät vähän vähemmälle, ettei Warhammeristani tule ihan sirkusvaunun (tai jonkun hämärämmän Warhammer 40 000 -faktion tankin) näköistä ilmestystä...

Rauhallinen paluu rakentelun pariin

Kävin kaivamassa kaupan syövereistä tuota viimeksi kaipaamaani kierreteippiä. Siinä käyttöä ihmetellessäni mietin, että onkohan tuosta aika haperon oloisesta tavarasta mihinkään. Vetäisin kunkin liitoksen uroskappaleen kierteisiin yhden kierroksen ja ruuvasin toisen kilkkeen päälle. Sama kolmesti ja kokeilemaan... Himmel, sehän jopa toimi!

En tiedä, miksi olin yllättynyt, mutta olinpa kumminkin. Pääasia, että yllätys oli positiivinen. Testasin samalla vaivalla roiskia vihreää maalia Warhammerin torsoon. Ottaen huomioon, että valaistusolosuhteet eivät ole illasta enää optimaaliset, jälki oli ihan mainiota eikä paikattavaakaan jäänyt kauhean paljon.

Jalkojen kanssa ei ollut enää juurikaan tehtävää, mitä nyt sudin mustan litkun pintaan ja myöhemmin punaiset roiskeet sinne tänne. Tällä kerralla uskaltauduin sotkemaan vähän enemmän kuin Marauderin jalkojen kanssa. Loppudetaljointi eli tässä tapauksessa logot ovat vielä tekemättä, aloitin tosin tekemällä Omega-Galaksin logon planeetan jo paikalleen, loput ovat aika äkkiä tehdyt, jos homma etenee kuten viimeksi.

AFK

Turkanen sentään

Pohjamaalailin ahkerastiviilaamiani palasia tuossa yhtenä iltapäivänä ja opinpa taas, ettei ihan viimeisiään vetelevällä spraypurkilla kannata yrittää tehdä väkisin mitään. Jämät eivät enää toimineet turhan hyvin ja jouduin siivoamaan pintoja jälkikäteen. Maali oli rojahtanut pintaan jotenkin epämääräisesti, eikä suinkaan niin tasaisena pintana kuin olisi ollut sopivaa.

Sain ilokseni huomata, että valtaosa saumoista oli juuri niin kuin pitääkin: piilossa. Pari saumanjämää vaati lisähiomista ja kittailua sekä tuoreempaa pohjamaalia, mutta aika pientä tuo jälkikorjailtava oli sekä pinta-alassa että lukumäärässä mitattuna.

Sen sijaan, että olisin marssinut ostamaan uutta pohjaspraytä, meinasin vihkiä kompurani käyttöön kevyellä gray primerin roiskimisoperaatiolla. Lukaisin ohjeet vielä kerran läpi, ruuvasin molemmat(!) adapterit paikoilleen ja ruiskun letkun koko komeuden jatkoksi. Virta päälle ja suhinaa ihmettelemään.
Vuotavat vähän ilmaa, perkeleet. Tilanne on kutakuinkin odotettu ja ohjeen mukaan jotain putkimiehen teippiä pitäisi kietaista sopiviin kohtiin. Siispä jossain välissä suunta rautakauppaan ja siellä kyselemään joko tuolla nimellä tai kierreteipiksi kutsuttuna. Jotain teflonhäsmäkkää se on olevinaan ja rakkaalla lapsella on välillä ihan liian monta nimeä.

Pika-apuna testattu maalarinteippi ei luonnollisestikaan auttanut tarpeeksi.

Tällä viikolla on ihan tarpeeksi kiire muutenkin, teippishoppailu saa siis luvan jäädä viimeisen lomaviikon huviksi. Onhan tässä aikaa, mutta silti harmittaa hippasen, kun en päässyt käyttämään uusinta leluani.

Maalasin jalat ja lantiopalat silti käsin niin kuin Marauderinkin kohdalla tein. Nuo kaipaavat vielä sekä litkuttelua että punaisen roiskintaa, jotta pääsen räpeltämään logojen sun muiden pariin käsivaralla.

Ohjaamon viereen tuleva antenni oli palikkana vähän ahdistavan näköinen, heitin tilalle juurikin näitä tilanteita varten hankitusta puolen euron tiesmikälie-harjasta yhden mustan karvan. Näyttää ihan antennilta 8) Samalla vaivalla porasin noiden oletettavasti konekiväärien piippuja esittävistä putkista suuaukot auki, näyttävät ehkä vähän vähemmän tökeröiltä. Niin ja näkeehän tuossa tuon keskeneräisen fikkarinkin, josta puuttuu suojalasi vielä ihan tyystin.

Projekti 4/2011

Marauder ei saa olla kovin kauaa yksin, rupesin samantien väkertämään Warhammer IIC:n jotain varianttia, saa taas nähdä mikä tuostakin tulee. Tällä kerralla tiesin toki välttää osan typeryyksistä, jotka tein viime kierroksella. Pitäisi yleensäkin muistaa koheltaa vähemmän ja harkita enemmän... siis pitäisi.

Malli on vähäosainen eikä ohjetta ole pituudella pilattu. Kahteen rankaan jaettuja osia on nelisenkymmentä ja kokoamisaskeleitakin taisi olla peräti kuusi. Ei se mitään, kyllä siinäkin saa mokattua ihan yllin kyllin, jos oikein yrittää.

Aloitin taas kiltisti ihan alusta. Ensin kädet tykkeineen kasaan, putket meinasivat ruveta irvistelemään, joten pistin ne kevyeen teippipuristukseen - en olettanut, että pyykkipoikaratkaisu olisi ollut tarpeen näin kevyellä irvailulla. Mietin hetken, olisiko tuon SRM-6 -lavetin luukut pitänyt avata ja askarrella ohjuksien kärjet jostain, mutta meikäläisen työkaluilla luukut eivät olisi auenneet siististi. Enkä ollut ihan varma, olisinko saanut uudet askarreltua muovisuirosta, joten luukut saivat jäädä kiinni. Samalla rytinällä pistin reisiosat yhteen.

Olin hyvin, hyvin vähällä jatkaa rakentelua perusinnokkaana, mutta muistin sudenkuopan. Viimeksi osien saumat näkyivät röyhkeästi kun en tajunnut fiksata niitä ajoissa. Nyt siis jätin rakentelun ja annoin osien kuivua ihan rauhassa vähän aikaa. Palikoiden kuivuttua otin ja viilasin kaikki saumaosat niin tasaiseksi kuin pikkuviilallani kykenin. Samalla vimmalla silppusin torson selkäpuolelta tuon tyystin ylimääräisen D7-kohomerkinnän pois. Sen paikalle voisi maalata vaikka Klaanilogon tai jotain muuta Oleellista ja Tärkeää.

Silppuamisen makuun päästyäni iskin silmäni vasemman hartian fikkariin. Laurentius oli taannoin kehunut aukovansa omastaan tuon valetun linssin ja pistävänsä sisuskalut parempaan kuosiin. Idea oli ja on edelleen hyvä eli varastamisen arvoinen. Porailin nipun reikiä reunoja pitkin ja mätkin ylimääräisen palan hiiteen. Nyt pitää vielä keksiä, millaiset sisukset tuolle väännän. Oleellista on myös kehittää joku hyvä järjestys tuon maalaamiselle ja kasaamiselle, ettei tule pahempia korjattavia.

Eilisiltana rakensin sotakoneeni kintut loppuun ja viilailin uusimpien osien saumat kuntoon. Näin toimiessa mihinkään ei pitäisi jäädä ylimääräisiä rumia runtuja. Tuon ohjaamon "ilme" on kyllä aika psykoottinen "%D", mutta ehkä se näyttää rauhallisemmalta parin maalikerroksen jälkeen. Noin pieniin tuikkuihin minulla ei taida olla linssejä, tosin. Ehkä tästä kumminkin selvitään.

---

Ai niin, meinasin ihan unohtaa! Kävin viime viikolla Lelukaupassa pariinkin kertaan ja mukaan tarttui varustelukierteen tuorein taistelukärki, kompura kynäruiskuttelua helpottamaan. Nyt on hyvä 8)