Projekti V/15

Sienar Fleet Systems TIE Interceptor

Kälätän varmaan loputtomasti siitä, että TIE Interceptor on mielestäni yksi upeimmista scifi-aluksista koskaan. Star Wars -universumissakin se on ehdottomassa kärjessä Tähtituhoojien, Lambda-luokan sukkuloiden, Nebulon-B -fregattien ja klassisten TIE/ln -hävittäjien kanssa.

Tikulla silmään

Tein joskus toistakymmentä vuotta sitten yhden T/I -mallin, kun vielä maalasin Revellin emalimaaleilla. Se oli kaikenkaikkiaan mainio, vaikka sisään tarjottu pilotti näytti ennemmin Yuri Gagarinilta avaruusasuineen, enkä osannut tai uskaltanut edes yrittää kustomoida sitä kuntoon. En siis laittanut figuuria pilaamaan malliani.

Arkistoista: ainoa kuvani

Taskumalli

Typeryydet sikseen ja asiaan. Tämä Revellin rakennelma ei varmastikaan olisi yhtä hieno, mutta avaamallahan se selviäisi.

"Easykit pocket" sanoo paketti, maalaamista ja sen sellaista ei mukamas tarvittaisi. Noille väitteille saattoi vain nauraa. Askista paljastui pieni siipipari, kaksi rangallista palikoita, ehkä hankalasti maskattavat ikkunat ja oletettavasti aika turha ohjelirpake.

Pilottifiguuri sen sijaan löi nörtin ällikällä. Sehän jopa jotenkin näytti Keisarillisen laivaston hävittäjäpilotilta! En katsellut noita putkia turhan tarkkaan vielä, mutta ehkä joutuisin tekemään ne uusiksi. Rintaboksi ainakin näytti vajaalta tai keskeneräiseltä. Kevyttä kustomointia olisi siis tiedossa, hurraa!

V

On taas merkkipaalurutinan aika, edellisestähän on jo kulunut kaksi vuotta. Tästä saadaan sitten arvottua kasaan 'mutinoitten tähänastinen elinaika: 5 vuotta. Olen itse asiassa aika hämmentynyt siitä, että olen saanut tämän pidettyä hengissä ja sisältömielessä ajan tasalla.

Viisi vuotta mutinaa

Tuoreimpien kahden vuoden projektisaldona on ollut kasa pelirutinaa, auto, Mentats-aski, yksi ainoa panssarivaunu, legoja, 'Mechivirittelyä, mieletön sukellusvene ja järkyttävä määrä lentokoneita. En ole näemmä ollut ihan oma itseni tai sitten olen vaan pyörinyt mukavuusalueeni ulkopuolella, mikä ei sekään ole väärin :)

Tässä on nippu linkkejä osaan viime kokoelman jälkeen valmistuneista projekteista:
[MiG-29 | Ju-87 | M-B A | Mentats | Panther G | U XXIII | N/AWA-10 | AT-AT | F-16A]

Valmista on tullut aika hyvin, mutta mitä on jäänyt kesken? Pygame-projektini on lojunut koskemattomana tämän vuoden helmikuusta asti, kun totesin, että sen skooppia on muutettava rajusti, jotta saisin sen joskus valmiiksi. En vain ole malttanut käydä poistamaan kaikkea tarpeettomaksi muuttuvaa vaan olen ennemmin pelaillut muiden pelejä alta pois.

Bloginkuvatuksen leiska on edelleen siinä tilassa, missä se oli alkusäätämisen jälkeen. Joku päivä joudun istahtamaan gimpin ääreen tai touhuamaan jotain noin ylipäätään. Faviconin tämä nyt ainakin kaipaisi ja laiskana haluan saman molempiin. Onneksi Projektimutinat ja Project mumblings voivat käyttää uskottavasti jotain PM-henkistä merkintää.

Tilastointia

Kirjoitushetkellä 'mutinoiden viestilista sanoo sisältävänsä 300 postausta. Näistä kaksi on luonnostilassa (tämä sekä paria kuvaa ja tekstikappaletta odottava), viisi on ajastettuna seuraaville keskiviikkokeskipäiville ja jo ulkona on 293 tekelettä. Olen edelleen onnistunut tuottamaan 'sisältöä' kerran viikkoon, oli sen laadusta mitä mieltä hyvänsä.

Tämän vuoden aikana olen tehnyt entistä enemmän niin, että olen työskennellyt tiiviisti ja jakanut rutinani ja kuvani osakokonaisuuksina eri postauksiin. Tällä olen saanut vältettyä kilometrin mittaiset superpostaukset ja olen voinut puskuroida asioita niin, että parin viikon tauko ei ole esimerkiksi haitannut mitään. Ja kun aina ei vaan ole napannut tai yksinkertaisesti ehtinyt tehdä mitään niin ei ole tarvinnut väkisinkään vääntää asiaa, jotta saisin tämän itse aiheuttamani "postaus viikossa"-minimin täytettyä.

Bloggerin statsien mukaan Projektimutinoita on luettu 8k+ kertaa, edelleen ilman mainostusta. Suosituimpia postauksia ovat olleet Model Expo -setit, Imperial X-Wing proto ja muuan BattleTech-postaus. Trendi on edelleen nouseva, enkä ymmärrä, miten ja miksi :p

Valmista: Projekti IV/15

Lentävä vihreä mies mysteerikoneessaan

Projektiaika: 3h

Kansallisuustunnukseton lentävä vekotin tuli siis valmiiksi. Noita postauksissa lymyilleitä hakasulkeisiin suljettuja lukuja ei varmaan voinut olla huomaamatta. Aika kevyellä arvailulla ne sai varmaankin pääteltyä minuuttimääriksi, viimeisen ollessa 180. En sentään napsinut sekuntikellolla aikaa vaan katsoin summittaisen ajan.

Miksi minä rupesin tällaisia nyt säätämään? No kun yllättävän usein kysytään, "kauanko sulla menee yhden tekemiseen?" ja vastaukseni on ollut "kokonaisaikaa varmaan kourallinen tunteja ja kalenterissa kuukausia, riippuu mallista". Tämänhän räiskin kasaan raivolla ja maalasinkin aika ripeästi, jos siis kulutettua aikaa katsoo. Kaiken maailman rävellyksestä johtuva puolitoistakuukautinen pakkotauko tietenkin pilasi alkuperäisen pikarakennuskuvitelmani.

Tietysti tuosta näkee, etten hinkannut yksityiskohtia tarkkaan, katsokaa vaikka pudotustankkeja. Kai rungossakin on jotain turhia rakosia, jotka olisi sietänyt kitata ja hioa kuntoon. Kolme tuntia ei ole kovin paljon, jos miettii. Pienellä lisäpanostuksella rakennuslaatuun olisin varmaan kuluttanut kaikkiaan maksimissaan tunnin enemmän, ehkä.

Melkein suoraan askista

Falconista olisi tullut kai ihan ok ilman noita rakettikasettejakin, mutta tyystin hampaaton (M61A1 ei yksin riitä) olisi ollut aika tylsä, eikä olisi sopinut teemaan. Meinasin kyllä yhdessä vaiheessa laittavani lisäparin, mutta noita ripustimia katsoessani ne näyttivät vain ohjuksia syöviltä, joten päätin jättää väliin niin, etteivät puolimodernit koneet tuntevat joudu taas nauramaan itsiään tärviölle ;)

64. Aggressor

Jos jotain olisi saatava paremmaksi niin minun valokuvani. Tai niiden taustat ainakin. Koetin saada aseteltua tuon koneen vähän samanlaiseen asentoon kuin missä MiG-29:ni näytti minusta (ja ilmeisesti parin muunkin ihmettelijän mielestä) vallan hyvältä. Olisi pitänyt katsoa vanhoista vähän mallia, eikä aina koettaa keksiä pyörää uudestaan ja uudestaan.

Uusia metodeja

Litkut

Koneen naamiokuvioidut pinnat käsittelin Vallejon litkulla tummille ja harmaille ajoneuvoille (Vallejo Model Wash for grey & dark vehicles (76516)). Vaaleanharmaat pinnat taas sudin vastaavalla, mutta vaaleita ajoneuvoja varten tarkoitetulla litkulla (Vallejo Model Wash for light colors (76513)). Rakettien kärkiin olin jo koettanut huljutella vähän ikivanhaa 90-luvun lopun Citadelin sinistäni (Blue Glaze), joka on vieläkin hengissä. Efekti on aika hienovarainen, jos edes havaittava. Samaa voisi sanoa noista rakettien kärjistäkin tässä skaalassa, joten en ottanut asiakseni huolestua.

[135]

Kirkas lakka

Niksinarikan ydin oli tämä: kirkas lakka ensin, sitten siirtokuvat ja lopuksi mattalakka. Tämän pitäisi eliminoida hopeoituminen ja auttaa ties missä. Jos säistystä harrastaisi ankarammin kuin mitä minä olen tehnyt, lakkakerroksia käytettäisiin useita - eri vaiheiden välillä.

Kun isot pojat huutelevat maailmalla, että "tämä on kuulkaa ainoa tapa tehdä asioita", ajattelin, että kokeilenpa minäkin. Levitin ympäri ämpäri mallia kirkasta lakkaa (Vallejo Gloss Varnish (70510)), jonka pitäisi suojata tekelettäni siltä veden määrältä, jolle se tulisi altistumaan siirtokuvien lisäilyvaiheessa. Ainakin protopahkiksen kohdalla suojasta olisi ollut etua.

Katsoin seuraavana aamuna, miltä mallini näytti ja olin hippasen järkyttynyt tuosta kiillosta. Parhaassa tapauksessa kaikki olisi jo toisin seuraavana aamuna, mutta silti... No, jonkun oli oltava se koekaniini ja arpaepäonni osui Falconin kohdalle.

Ohhoh

[140]

Siirtokuvat

Valmistauduin siirtokuvien osuuteen tässä projektissa perinteikkäästi: heitin kaiken toivon ikkunasta ulos ja mietin, että kohta malli lähtee perässä. Ajattelin luottaa nettirutinaan siitä, että kirkas lakka piilottaa hopeoitumisen, enkä siis viipaloinut siirtokuvia irti arkista hypertarkasti. Eihän tuosta muuten välttämättä erottaisi, toimiiko mikään kunnolla vai ei.

Heti toinen tarrankuvatus (tuossa kuomun ja tankkausmerkin välissä) meni vinoon ja lievästi solmuun typerän siksak-muotonsa takia. Sain sen silti oikaistua jotenkuten ja jatkoin räpeltämistä.

Muiden "ÄLÄ ASTU"-merkkien kanssa ei tullut ongelmia, mitä nyt taas vaihteeksi laitoin yhden niistä nurinpäin (oikean siiven takaruntu) ja huomasin sen turhan myöhään. Pohjaan ei tullut kuin neliosainen outo punainen raita lisäjatkosiiveikkeiden takareunoille. Pudotustankkeihin tuli pari punaista täplää ja jotain nostomerkeiksi olettamaani. Niistä molemmat keskimmäiset menivät spagettisolmuun, enkä saanut niitä pelastettua millään ilveellä.

Kansallisuustunnuksia arkeissa ei ollut jenkkejä varten, vaan muutama belgien merkki. Niillä en tehnyt mitään, joten annoin olla idealla "tämä on leikkivihollinen, joten olkoon sitten lentävä vihreä mies".

[170]

Mattalakka

Vallejo Matt Varnish (70520) oli viimeisenä ohjelmassa. Töpöttelin mahdolliset vesijämät pois mallini pinnoilta ja rupesin sutimaan mattalakkaa. Aloitin takaa alapuolelta, ulkoa sisälle. Näin sain pidettyä mallia hyvässä otteessa pyrstösiivestä. Sitten flippasin mallin tassuilleen ja pidin edelleen tukea varten pyrstöstä kiinni. Nyt sutimisjärjestykseni oli päinvastainen, nokasta kohti moottorisuutinta ja keskeltä ulospäin, jotta sivuvakain olisi viimeinen käsiteltävä osa.

Huomasin kesken kaiken, että nokan puolella lakka oli jo ruvennut kuivumaan ja suorastaan riemastuin, kun kone rupesi näyttämään juuri siltä, mitä netissä oli uhottukin! Järkyttävää, että foorumirutinakin voi joskus jopa pitää paikkansa.

Napsin seuraavana aamuna pari pikaista otosta kuivahtaneesta mallista. Ei tämä ihan huonolta näyttänyt. Niksinarikka ei pettänyt vaan oli jopa oikeassa. Aika jees! Tälle metodille voisi melkein yhden yrityksen perusteella antaa 'mutinoitten varauksettoman hyväksynnän.

[180]

Aseistusosasto

Viholliskoneen kai pitäisi olla vihamielisen näköinen, jotta siitä olisi jotain riemua sotapeleissä. Pommilaatikossa kaksi muutama todella vinkeää pommia, jotka olin tunnistavinani googlen avulla GBU-8 -pommeiksi. Jotenkin ne eivät tuntuneet Falconiin sopivilta ja haiskahtivat enemmänkin Pahkiksen kamalta. Päätin siis jättää ne vieläkin laatikkoon. Rautapommit eivät taas kuulostaneet sytyttäviltä, mutta rakettikasetit taas...

LAU-3

Yhdeksäntoista raketin kapasiteetilla kulkeva LAU-3 oli jotain, mistä pidin kovasti ainakin OFP:n helikoptereissa. Kasasin kaksi laukaisinta ja mietin, haluaisinko niitä tuplamäärän ihan vaan asenteen vuoksi. Ongelmani näiden(kin) kanssa oli tietenkin ripustimien ja aseiden yhteensopivuustietous. Jätin siis isottelun taustalle ja päätin lähteä kahdella tällaisella sekä jo aiemmin nähdyillä lisätankeilla. Saisihan toisen parin tehtyä aika ripeästi, jos olisi tarpeen.

Pohjamaalasin pulikat jonkun muun maalausvaiheen kanssa samaan aikaan ja myöhemmin maalasin nämä harmaiksi. Rakettien kärjet ja koko härpäkkeen etulevyn maalasin erikseen metallisiksi ja myöhemmin huljautin niiden päälle sinertävän litkun (eivät ne kai sotaleikeissään kovilla puljaa?).

[110]

Kone

Tässä vaiheessa revin ohjaamokuomustakin maskiteipit irti. Parissa kohdassa oli käynyt lievää ylivuotoa, mutta rapsuttelin laimean hiekanvärin pois sen suuremmitta ongelmitta.

Ripustimista oli jotain puhetta aiemman postauksen kommenteissa. Tarkistin ohjeesta ja väärässähän minä olin tietenkin ollut, ulkomuistini varassa. Sisimpään settiin kuuluivat bensatankit ja keskimmäisiin jotkin muut vapaavalintaiset osat. Kai nuo LAU-3 -kasetit niihin käyvät ja jolleivät, niin voi ei. Kuvassa näkyvä käsittämätön hiekkasotku tuli maalattua peittoon heti kuvan ottamisen jälkeen.

Valmis maalipinta

Viimeisenä enää maalaamattomana osana oli moottorisuutin. Maalasin sen yksinkertaisesti Gunmetal Greyllä (VMC 70863) parhaan ymmärrykseni mukaan. Päätin, että tämä oli tässä, koneen työkalut piti vain vielä muistaa liimata paikoilleen. Seuraavaksi siirtyisin litkutteluun, kirkaslakkaan, siirtokuvien kanssa kiroiluun ja viimeisenä mattalakkaan. Näin siis ainakin olin kuvitellut sairaassa mielessäni.

[120]

Naamiohaukka 2: värien koston paluu

Lisäväri 1

Sain viime keskiviikkona istahdettua mallini ääreen ja räimin muutamia paksuja ruskeita (VMA 71125 USAF Brown) nauhoja koneen poikki. En ollut suunnitellut kuviota etukäteen, kuten tapani on ollut. Tällä kerralla muodonrikkojat olivat kuitenkin luontevamman näköisiä kuin julkaisemattomassa "katsotaan nyt, miten nuo värit pelaavat keskenään"-väliversiossani.

[95]

Lisäväri 2

Ajatukseni oli alunperin käyttää vihreää (VMA 71124 USAF Green) aika pieneen rajatulla kokonaispinta-alalla, mutta jotenkin se näytti vähän hassulta liian pienissä määrissä. Lopputuloksen näkee alta. Teipit tietysti hämäävät tässä, en vaivautunut repimään niitä irti yhtä kuvaa varten.

[100]

Jatkorutina

Tutkankin suojaava nokkakalikka tuli vielä maalata harmaalla. Ensin mietin hyvin tummaa harmaata tai peräti neukkuvihreää. Pienellä googlettelulla löysin (muistaakseni F-15:n) kuvan Aggressor-koneesta, jossa olikin vaaleanharmaa nokka ja samanhenkinen maalikuvio. Päätin siis vetää tämän koneen samalla idealla.

Maskasin nokan erilleen ja suojasin myös nokkapyörän, koska nokkaluukku oli ottanut ohisuihkusta väärää väriä pintaansa. Hoitaisin siis loput maalaukset yhdellä istumalla.

Lopputulos oli minusta oikeanlainen. Seuraavaksi pintaan tulisi vetää joko litkua tai kirkas lakka ennen siirtokuvia sun muita hömpötyksiä.
[105]

Lomaltapaluuviesti

Hyviä uutisia

Loma tuli, loma meni ja kaipaamani R-003 oli saatavilla iloisesti juuri kun olin lähdössä pois. Toisin sanoen: sain tekstiviestin, kun olin sammuttamassa puhelintani lentokentällä :p Hain palikan pois kuleksimasta heti tänä maanantaina töiden jälkeen ja olettaisin saavani sen kuluvalla viikolla testattavaksi, riippuen vähän siitä, miten viimeinen matkan varrelle jäänyt matkalaukku toimitetaan kotiin.

Tuliaisia

Satuinpa viettämään pari tuntia Oviedon Parque Principadon FNAC-liikkeessä, enkä poistunut sieltä tyhjin käsin. Selailin nimittäin roinahyllyjä ja otin mukaani kaksi uutta Metal Earth Models -pakettia, kiitos hyvien AT-AT-kokemusteni.

Ensimmäisenä esiteltäköön toiseksi hienoin Galaktisen Imperiumin hävittäjä, TIE/ln (luonnollisesti hienoin on TIE/I, mutta niitä ei valitettavasti (vielä) tehdä). Minusta se ainakin on paljon siistimpi kuin TIE Advanced x1 prototype (tunnettu myös Darth Vaderin TIE:nä), vaikka makuasiahan tämäkin on. Interceptorin ohella kaipaisin tietysti myös harvoin nähtyä TIE/B:tä tähän samaan sarjaan, sitten vaikka Lambda-luokan sukkulaa, joka on sekin yksinkertaisesti upea laite.

Toisena mallina mukaani lähti ehdottoman välttämätön Imperial-class Star Destroyer. Tähtituhoojilla ei vain voi mennä vikaan! Kun kerran lähdin hävittäjäkokoluokassa miettimään toivelistaa, niin emoaluksista Nebulon-B Frigate ja COC Corvette olisivat aika hienoja kavereita ISD:lle - ja leffoissa näkemätön sulkuristeilijä (Immobilizer Cruiser tai tuttavallisemmin Interdictor) kelpaisi kanssa parmemin kuin hyvin.

Hyvin ohikiitävän hetken mietin ottavani myös Klingon Bird of Preyn, mutta ajattelin, että kyllä minä näillä kahdella pärjään ihan hyvän hetken. Ehkä joskus toiste.

Pikkujuttuja

Yksityiskohtien käsinmaalausta

Aiempien mietteitteni mukaisesti maalasin laskutelinekuilut käsipelillä. Tuo käyttämäni valkoinen (VMA 71001 White) oli ilmiselvästi elinkaarensa ja käyttökelpoisuutensa päässä, mutta olihan sillä jo ikääkin. Ruiskuun en sitä enää laittaisi, mutta kyllä sitä vielä pensselillä leitti. Sitäpaitsi hippasen rupinen ja epätasainen jälki sopi minusta kuitenkin laskutelineosastolle ihan mukavasti.

Olin jo maalannut pyörien keskukset valkoisiksi, joten liimasin päätelineiden pyörät kiinni tässä vaiheessa. Vasta sitten siirryin metallinväristen (VMA 71065 Steel) osien puoleen. Jostain kuvakulmasta katsottuna nuo olisi ollut parempi maalata ennen kokoonpanoa, mutta toimi se näinkin. En lähtenyt lisäilemään kulumajälkiä tai vaikkapa kiveniskemiä noihin rakenteisiin, kun ideani oli tehdä vastahuollettu tai edes sen oloinen lennokki.

Moottorin suuttimen maalasin sisäpuoleltaan valkoiseksi, jollainen se olisi lähdemateriaalin mukaan tasan juuri ennen ensimmäistä lentomatkaa. Jostain syystä tuo tuubin sisäpuoli ei pysyisi puhtaana kovin kauaa. Moottorin suuaukkopalan mustalla (tjsp) litkuttaminen jäi vielä tekemättä, kun teräsmaali oli vielä märkää.

Koneen pohjaosasession lopuksi maalasin kaikki kolme rengasta vakioratkaisullani, mustanharmaalla (VMA 71056 Black Grey). Jätin tällä kertaa renkaiden pohjat viilaamatta tasaisemmaksi, ihan vaihtelun vuoksi. Ehkä päätökseni oli huono ja tuo vempain keikkuisi lievästi peräpainoisena alati pyrstölleen, mutta sepä nähtäisiin sitten joskus.

[90]